Perusta 2 | 2026

Tässä numerossa

66 | Pääkirjoitus

67 | Perustalla

68 | Artikkelit

  • 69 | Jouko N. Martikainen: Oli kuva, muttei selitystä: Miten selittää selitykset Ylittävä?
    • Emeritusprofessori Jouko N. Martikainen tarkastelee Kristuksen kuvaamisen, paikassa olemisen ja ylösnousemuksen suhdetta.
  • 75 | Emil Anton: Lestadiolainen ja syyrialainen: apostolis-luterilaisen ja assyrialaisen kristillisyyden vertailua
    • Artikkelissaan TT Emil Anton vertailee syyrialaista kristillisyyttä ja lestadiolaisuutta.
  • 83 | Janne Könönen: Olisiko Suomea ilman kristinuskoa? (klikkaa lukeaksesi artikkeli)
    • Toimittaja ja tietokirjailija Janne Könönen pohtii kristinuskon laaja-alaista vaikutusta Suomen kulttuuriin ja historiaan.

91 | Tässä ja nyt

  • 92 | Raimo Mäkelä: Jouko N. Martikainen täyttää 90 vuotta
  • 94 | Jouko M. V. Heikkinen: Suomen evankelis-luterilainen rukousveljestö – mitä ja miksi?

98 | Kirjoja

Tässä numerossa arvioidaan seuraavat kirjat:

  • 99 | Jouko N. Martikainen ja Osmo Vatanen: Muistopäivien kirja – Sanctorale
    • Arvostelijana Timo Junkkaala
  • 100 | Mikael Psellos (suom. ja toim. Paavo Hohti): Bysantin hovimies – Elämäni keisarivallan kulisseissa
    • Arvostelijana Jussi Seppälä
  • 102 | Carl Trueman: Outo, uusi maailma – Kuinka ajattelijat ja aktivistit määrittelivät identiteetin uudelleen ja käynnistivät seksuaalisen vallankumouksen.
    • Arvostelijana Vesa Ollilainen
  • 104 | Martin Chemnitz: Enchiridion – Taivaallisten opinkohtien käsikirja
    • Arvostelijana Jussi Seppälä
  • 107 | Tapio Sopanen: Maallikkoliikkeitä, kansanherätyksiä ja tulisieluisia pappeja. Herätyskristillisyyden historiaa 1–3
    • Arvostelijana Timo Junkkaala

110 | Sananselitystä (klikkaa lukeaksesi saarnatekstejä)

Sananselityksissä käsitellään kirkkovuoden kunkin pyhäpäivän yhtä evankeliumikirjan mukaista tekstiä. Selitykset on tarkoitettu sekä sanankuulijoille että sananjulistajien avuksi. Tämä jakso alkaa kiirastorstaista 2.4. ja päättyy helluntaihin 24.5.

LUE KOKO LEHTI TILAAMALLA KOKO VUOSIKERTA TAI TILAAMALLA IRTONUMERO TÄSTÄ

Muinaista viisautta nykypäivään

Perusta 2 | 2026

Käsillä oleva Perustan numero juhlistaa emeritusprofessori Jouko N. Martikaisen mittavaa elämäntyötä akatemian ja kirkon parhaaksi hänen täyttäessään kunnioitettavat 90 vuotta. Osoitamme arvostusta henkilölle, jonka pitkä ja laaja tutkimusura on kohdistunut mm. syyrialaisiin kirkkoisiin (n. 300–700 jKr.). Perusta onnittelee merkkihenkilöä lämmöllä ja siunaten.

Ajatus, että korkeaan ikään ehtineillä tai edesmenneillä olisi viisautta jaettavaksi nykyihmiselle, on räikeässä ristiriidassa ajassamme vaikuttavan edistysmyytin kanssa. Sen mukaan ihmiskunta kehittyy koko ajan viisaudessa, hyvyydessä ja rakkaudessa. Myytti ihmisen jatkuvasta ja väistämättömästä edistymisestä hakee tukea teknologian kehityksestä. Kaksi maailmansotaa tai viime vuosikymmenten ympäristökriisit eivät ole pysyvästi romahduttaneet uskoa ihmisen kykyyn luoda entistä uudempaa ja uljaampaa maailmaa.

Etenkin maallistunut ja arvoliberaali ihminen katsoo olevansa edistyksen agentti ja airut. Hänen viimeisimmät näkemyksensä ja arvonsa — vaikka ne ovat alati muuttuvia — ovat hänen mielestään vakaasti ”historian oikealla puolella” ja edustavat ihmiskunnan kehityksen edistyneintä vaihetta. Muut näkemykset ovat paitsi uhka länsimaiselle demokratialle, myös taantumusta ja takapajuisuutta, suoranaista paluuta pimeään keskiaikaan. Hän katsoo olevansa itsestäänselvästi oikeassa, minkä osoittamiseen riittää vilkaisu kalenteriin. Siksi hän puuskahtaa kristityille: ”En voi uskoa, että joku ajattelee noin vielä vuonna 2026!”

Edistysmyyttiin uskovan mielestä mennyt ja taakse jäänyt on nykyisyyttä vähäarvoisempaa. Historiasta ei hänen mukaansa voi ammentaa viisautta, joka antaisi syvällisiä vastauksia nykyihmisen kysymyksiin. Historiaan tutustuminen tarjoaa lähinnä aihetta kauhistella aiempien — ja hänen silmissään tyhmempien — sukupolvien virheitä, mutta samalla se vahvistaa käsitystä kehityksen vääjäämättömästä kulusta kohti huippua, jolle progressiivi kykenee johtamaan ihmiskunnan.

Kristillinen kirkko ei ole immuuni edistysmyytille. Sen lupaus ihmisen perimmäisestä hyvyydestä ja piilevistä kyvyistä kohota suureen kukoistukseen houkuttelee. Kirkossa elää ajatus, että sen olemassaolon oikeuttaa ja merkityksettömäksi joutumiselta pelastaa jatkuva alistuminen kulloinkin vallalla oleviin muotiarvoihin. Saman myytin voivat omaksua nekin, jotka pitävät itseään tosikristillisyyden edustajina. Tämä tulee ilmi luulossa, että järjestö tai seurakunta menestyy, jos siinä otetaan käyttöön viimeisin evankeliointimetodi, tuorein johtajuusoppi tai uusin teknologinen innovaatio.

Raamattunsa tunteva kristitty kuitenkin tietää, ettei yhteiskunnan jumalisuutta mitata kehityksellä ja vauraudella. Aikakaudet ja kulttuurit vaihtuvat, mutta ihminen pysyy lopulta samanlaisena. Hän on Jumalan luoma ja arvokas, ja hän kukoistaa eläessään Luojansa yhteydessä. Hän on myös langennut kapinallinen, jonka sydämen synti turmelee. Syntiä seuraavat syyllisyys, häpeä ja orjuus. Siksi jokainen ihminen tarvitsee samaa evankeliumia ja pääsee osalliseksi samasta pelastuksesta samalla tavoin: uskomalla Kristukseen.

Ihmisen muuttumattomuudesta seuraa, että varsin monet hengelliset ongelmat ja teologiset kysymykset ovat ajattomia. Kristityt ovat kautta aikojen pohtineet samoja asioita, kuten kärsimyksen ja pahuuden ongelmaa tai pelastuksen ja pyhityksen suhdetta. Ei ole niin sanotusti tarvetta keksiä pyörää uudelleen. Saamme kääntyä aikaisempien sukupolvien puoleen löytääksemme heiltä apua ja neuvoa tilanteisiimme.

C. S. Lewis oli vahvasti sitä mieltä, että ihmisten tulisi lukea enemmän vanhoja kirjoja: Platonia, Paavalia, Augustinusta, Lutheria. Yksi syy on se, että vanhat kirjat antavat meille perspektiiviä, jota tarvitaan kriittiseen itsearvioon. Lewisin mukaan kukin aikakausi näkee hyvin tiettyjä totuuksia ja sortuu erityisen helposti tiettyihin virheisiin. Ihminen on sokea juuri oman aikansa epäkohdille, ja siksi hän tarvitsee toisen ajan ihmisiltä apua nähdäkseen ne. Modernit kirjat ovat lopulta liian sidoksissa oman aikansa aatteisiin, jotta ne toisivat kyllin kriittistä etäisyyttä nykyhetkeen. Tätä etäisyyttä saamme lukemalla vanhoja kirjoja.

Vanhat kirjat voivat myös asettaa aikamme teologiset kysymykset uuteen valoon. Lewisin kokemus vanhojen kristillisten klassikoiden lukemisesta oli, että hän näki, miten paljon ykseyttä pintapuolisesti hajanaisessa kristikunnassa on. Lewis myös huomasi, että kristillisessä uskossa on todellakin olemassa syvä uoma, joka kulkee läpi vuosituhansien. Sana ”kristinusko” ei merkitse mitä vain, eikä se saa sisältöään siitä, mitä nykyhetkessä kuvitellaan kristinuskoksi.

Kyse ei ollut modernien kirjojen vastustamisesta. Luulen, että Lewis olisi ollut hyvillään, jos hengellistä elämäämme rikastuttaisi sellaisten teosten lukeminen, joissa onnistutaan vangitsemaan ikiaikaista viisautta, jota kristityt kautta aikain ovat kiteyttäneet kirjoituksiinsa. Saamme olla kiitollisia niistä, jotka näkevät vaivaa löytääkseen nuo aarteet ja tuodakseen ne ulottuvillemme.

Vesa Ollilainen, päätoimittaja, pastori, TT, STI:n teologinen asiantuntija

Emeritusprofessori Jouko Martikaisen avoin kirje arkkipiispa Luomalle 

Arkkipiispa, TT Tapio Luoma, Turku 

Herra arkkipiispa Luoma! 

Ilmoitan, etten voi enää pitää Sinua pappis- ja piispanvalaasi sitoutuvana Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispana

Näin seuraavista syistä: 

Johtamasi piispainkokous ei ole sanktioinut pappeja, jotka vihkivät samaa sukupuolta olevia avioliittoon, vaikka se on kirkkomme avioliitto-opetuksen ja tunnustuksemme vastaista. Olette defaitistisesti taipuneet otaksumanne kehityskulun edessä, ja siten sekä välillisesti että suoraan tukeneet kirkolle turmiollista harhaoppia. 

Piispanviran haltijoina teidän olisi pitänyt päättäväisesti nostaa Voittajan, eli Herran Jeesuksen Kristuksen ristilippu korkealla ja rohkaista kirkkomme paimenia olemaan uskollisia Herrallemme ja Hänen avioliitto-opetukselleen. 

Johtamasi piispainkokous ei ole suositellut papeille ja seurakunnille pidättäytymistä sateenkaarimessujen järjestämisestä, vaikka sateenkaari-ideologia on poliittisena aatesuuntana ja uskomusjärjestelmänä kiistatta kirkkomme opin vastainen ja ilmeinen harhaoppi. Se on tunkeutunut, ja tuotu, kirkkoon sen ulkopuolelta. 

 Olet Seinäjoen kirkkopäivillä asettunut tukemaan kyseistä liikettä siellä pidetyissä sateenkaariseuroissa. Et tietääkseni ole moittinut sitä, että puhujakorokkeen rintapaneelin peitti sateenkaarilippu, johon oli yhdistetty kuva Jumalan Karitsasta. Jumalan Karitsalta oli kuitenkin riisuttu punaristinen voitonviiri ja Hänet oli puettu sen asemasta sateenkaariviittaan. 

Pidän tätä blasfemiaan eli Jumalan pilkkaan rinnastettavana menettelynä. 

Näin siksi, että ristinlippuaan kantava Jumalan Karitsa on keskeisin symboli ja tunnus siitä, että Herra Kristus on ristinkärsimyksellään voittanut kuoleman, synnin Saatanan ja helvetin ja sijaissovittajana uhrautunut meidän puolestamme. 

Kun Jumalan Karitsa-tunnus riisutaan ristinlipustaan ja puetaan sateenkaariviittaan, tulee Hänestä kyseisen ideologian edustaja eli vale-Kristus. Hän ei silloin enää ole tunnustuksemme Herra Jeesus Kristus, todellinen ihminen ja todellinen Jumala. 

Johtamasi piispainkokouksen äskettäinen pastoraalinen ohje samaa sukupuolta olevien parien kohtaamisesta, vihkimisestä tai siunaamisesta on, ei vain defaitistista antautumista uskollemme tuhoisan ideologian edessä, vaan — sanoisinko — Trump-tyylistä kirkollista vallankäyttöä vastoin kirkkomme lukuisissa yhteyksissä vahvistettua kantaa avioliitosta yksinomaan miehen ja naisen välisenä liittona. 

Sitä vastaan on aiheellisesti protestoitu monelta taholta ja ilmoitettu päättäväisesti, ettei tätä pastoraalista ohjettanne tule noudattaa. 

Julkisuuteen tulleen tiedon mukaan (Perusta 3/2025, s. 152) olet sanonut, että ”mikään ei saa tulla minun ja Kristuksen väliin, ei edes Raamattu”. 

On ensiksikin vaikea ymmärtää tällaista Raamatun sivuuttamista ja suoranaista väheksyntää. Lisäksi on toiseksi todettava, että lausumasi on väistämättä dokeettinen

Muuksi sitä ei voi tulkinta, koska loogisestikin on mahdotonta asettua Kristuksen ja Raamatun väliin. Näin siksi, että Jumalan Sana tuli lihaksi Nasaretin Jeesuksessa, Herrassa Kristuksessa, joka on samalla kertaa (simul) todellinen ihminen ja todellinen Jumala. 

Lausumasi mukaan Herra Kristus voi olla jonkun kanssa, tässä siis Sinun kanssasi irrallaan siitä jättimäisestä kertomusaineksesta, joka Hänestä sisältyy Raamatun molempiin testamentteihin. Kun lausumasi irrottaa Herran Kristuksen näistä juuristaan, ei hän enää ole se sama Herra Jeesus Kristus, joka on samalla kertaa todellinen ihminen ja todellinen Jumala. Sen mukaan Hän on vain näennäisesti eli dokeettisesti Kristus. 

Herra Kristus ei ole irrotettavissa Raamatusta, ei siis Vanhasta eikä Uudesta testamentista muuten kuin dokeettisesti. Kirkon historia tuntee paljon esimerkkejä lausumasi mukaisesta doketismista. 

Lopuksi on aiheellista ottaa lyhyesti kantaa näkökohtiin, joilla puolustellaan samaa sukupuolta olevien oikeutta tulla vihityksi ”avioliittoon”. Ensiksi on kuitenkin torjuttava johtamasi piispainkokouksenkin käyttämä käsitehämäys: 

Kahden samaa sukupuolta olevan henkilön liitto ei ole eikä voi olla oikea avioliitto

Sitä voitaneen kutsua kumppanuusliitoksi tai juridiseksi kumppanuussopimukseksi. Sitä perustellaan paitsi liittoonsa sitoutuvien keskinäisellä rakkaudella, etenkin sillä, että kirkon harjoittama sielunhoito palvelee ihmistä ns. sukupuolisesta suuntautumisestaan riippumatta. Samoin kuin yleensä, piispainkokouskaan ei ole eritellyt tätä ongelmaa mitenkään uskonopillisesti eli teologisesti. Tämän johdosta on aiheellista todeta seuraavaa: 

Homofilia on yksi ihmisen itseensä kiertymisen lukuisista muodoista. Sen sielunhoidollinen kohtaaminen edellyttää sielunhoitajalta suurta hengellistä kypsyyttä ja sitä, että hän tunnustaa Herran Kristuksen joutuvan kokemaan helvetin tulen hänen itsensä puolesta. Vain tästä eksistenttisesti koetusta ja uskonopillisesti reflektoidusta nöyrtymisestä avautuu sielunhoitajalle kyky kohdata lämpimästi ja samalla totuudellisesti homofiilisesti kiertyneitä lähimmäisiä ja auttaa heitä vapauteen ja iloon totuuden ja rakkauden täyteydestä käsin. 

Siksi on käsittämätöntä, että kaikista tähänastisista piispainkokouksen asiakirjoista ja kannanotoista puuttuu tyystin uskonopillinen eli teologinen analyysi samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisen herättämistä teologisista perusongelmista. 

Edellä sanottuun viitaten joudun toteamaan, että olet arkkipiispana tärkeissä kannanotoissa, joskaan et muodollisesti niin tosiasiallisesti (non formaliter sed realiter), sivuuttanut kirkkomme perustavat, ekumeenisestikin oleelliset avioliittoon liittyvät oppidokumenti, tehnyt ja tukenut toistuvasti kirkollemme turmiollisia harhaoppia tukevia ja kirkkoa harhaoppiin ohjaavia päätöksiä. 

Tällaisilla kannanotoilla on aikaisemmin kirkon historiassa ollut kirkko-oikeudellisia seuraamuksia myös piispanviran haltijoille. 

Siksi en voi enää pitää Sinua kirkkomme arkkipiispan viran legitiiminä viranhaltijana

Edellä sanotusta huolimatta tulen jatkamaan säännöllistä esirukousta puolestasi. Samalla toivon, että voisit irtautua nyt soveltamastasi toimintalinjasta ja palata kirkkomme perustavien oppidokumenttien tarjoamalle lujalle perustalle. 

Pulkkion torpassa Augsburgin tunnustuksen muistopäivänä 25.6.2025 

Pros. Dr. Jouko Martikainen i.R, 

Arkkipiispa Ilmari Salomiehen 3.1.1964 vihkimä arkkihiippakunnan pappi 

Perusta 5 | 2025

Tässä numerossa

262 | Pääkirjoitus

263 | Perustalla

264 | Artikkelit

  • 265 | Timo Laato: Raamatun inspiraatio ja evankeliumin voima
    • Pastori, TT Timo Laato tarkastelee artikkelissaan kysymystä Raamatun inspiraatiosta.
  • 274 | Pekka Leino: Kirkko-oikeutta vai pelkkää virkamiesoikeutta (klikkaa lukeaksesi artikkeli)
    • Professori Pekka Leino tarkastelee kirkon oikeudellista asemaa tunnustuksellisena organisaationa ja julkishallinnollisena instituutiona.
  • 281 | Mikko Tiira: Totuuden ja instituution välissä — Pohdintaa Juhana Tarvaisen Murtunut Kristuksen ruumis -kirjan äärellä
    • Pastori Mikko Tiira arvioi pastori Juhana Tarvaisen kirjaa Murtunut Kristuksen ruumis ja esittää siihen kriittisiä huomioita. Pastori Tarvaisen vastine katsauksissa.

286 | Tässä ja nyt

298 | Kirjoja

Tässä numerossa arvioidaan seuraavat kirjat:

  • 299 | C. S. Lewis: Ihmisyyden tuho
    • Arvostelijana Mattias Kaitainen
  • 301 | Jouko Talonen: Kun herätysliike hajosi. Vanhoillislestadiolaisuuden hajaannus ja Rauhan Sanan ryhmän synty 1932–1935
    • Arvostelijana Vesa Pöyhtäri
  • 302 | Jordan P. Peterson: We Who Wrestle with God
    • Arvostelijana Santeri Marjokorpi

307 | Sananselitystä (klikkaa lukeaksesi saarnatekstejä)

Sananselityksissä käsitellään kirkkovuoden kunkin pyhäpäivän yhtä evankeliumikirjan mukaista tekstiä. Selitykset on tarkoitettu sekä sanankuulijoille että sananjulistajien avuksi. Tämä jakso alkaa 20. sunnuntaista helluntaista 26.10. ja päättyy 3. adventtisunnuntaihin 14.12.

LUE KOKO LEHTI TILAAMALLA KOKO VUOSIKERTA TAI TILAAMALLA IRTONUMERO TÄSTÄ